Mervi Pakola
Puh. 0400184030

Referenssit

Kiitos kaikille kokemustenne jakamisesta! 🙂 Toivottavasti ne alentavat muidenkin kynnystä hakea apua.
Alussa on hevosiin liittyviä tarinoita ja lopussa muutama Personal Training valmennuksiin liittyvä onnistumiskertomus.

 

nmkrs

 

3-vuotiaan orin leikit

Maastakäsittely I kurssin palaute.

”Moi!

Edistystä tuntui tapahtuvan jo heti, kun päästiin kotitallille. Testasin heti oppeja, kun saatiin heppa ulos autosta. Kake oli tosi kuuliainen ja pysähtymiset tuli täsmällisesti ja peruutuskin onnistui vain kevyesti narua heiluttamalla.

Tänäänkin Kake oli tosi kiva. Pää on vielä vähän levoton, jos vieressä seisoo. Kaken tekee mieli näpsiä ja pukkia. Vähän kun muistutti, niin sekin loppui. Se saadaan varmaan kitkettyä pois. Toivottavasti kokonaan. Tänään jopa tallin nuoremmat tallitytöt uskaltautuivat kakea taluttamaan ja hyvin sujui niidenkin kanssa. Myös toinen hevosen omistajista on kovin tyytyväinen nyt tilanteeseen ja aiomme jatkaa tällä linjalla jatkossakin.

Tämä kurssi tuli TODELLA tarpeeseen! 🙂 Iso KIITOS!”

-Eveliina

Kake

3-vuotias ori oli sitä mieltä, että ihmisen kanssa voi leikkiä hyppimällä pystyyn. Se hoksasi kuitenkin nopeasti, mitä haluttiin. Ei pystyyn hyppimistä, vaan pyynnöstä askel taaksepäin ja ihmisen tilan kunnoitus.

Mirka ja peruutusongelma

 

”Hei!

Muistatko, kun kävit meillä kerran meidän risteytystamman kanssa kättä vääntämässä tuosta peruutusvaihteesta?

Tänään illalla oli juuri sellainen tilanne, missä olisi varmasti ollut pahoja ongelmia, jos et olisi  käynyt tammaa kouluttamassa. Pelottava pelto ja kohta, missä oli lillusta ja märkää, stoppi tuli ja väännettiin. Sitten kokeiltiin peruutuksilla. Sinnehän se meni ilman mitään vänkäämistä eikä ollut moksiskaan. Uskalsi jopa mennä siitä kohdasta uudestaan ja turpa edellä!

Tamma ei ole kertaakaan ollut hankala peruuttaa sen jälkeen kun kävit meillä! Minuun otti yllättäen yhteyttä tamman kasvattaja Virosta. Tamma oli ollut siellä syntymästä 13-vuotiaaksi asti. Kysyin häneltä, onko heillä ollut ongelmia selästä peruuttaessa. Naurava vastaus oli: ”ei sitä ole opetettu peruuttamaan, koska milloinpa sitä maastossa tarvittaisiin!” Se on ollut vain puskahevosena kesät ja talvet seisonut pihakoristeena. En ihmettele, ettei se ole toiminut ratsastuskouluissa ja miksi tietyt tilanteet ovat olleet sille hankalia. Sille oli käynyt ”onnettomuus” uittamisessa varsana, joten se selittää, miksi ahdistuu veteen liittyvissä tilanteissa vieläkin. Vaikka nykyään pesut, lammikot ja leveiden ojien ylitys on jo helpompaa.

Pakko kiittää sinua vielä kerran, kiitos! Olet sinä kyllä melkoinen naispuolinen ”mäkkaiveri”, kun sait meilläkin ”vanhan koiran oppimaan uusia temppuja”. Hyvää kevään jatkoa sinulle!

-Mirka”

Mirka

 

Milla ja Daisy

”Mervi sisäänratsasti 3,5-vuotiaan tammani vuosi sitten.

Kouluttajana hän on rauhallinen, ihailtavan johdonmukainen ja tarkka. Edellisen puoli vuotta vähällä käsittelylä olleesta, vähän niskan päälle päässeestä säpäkästä nuoresta sukeutui kahdessa kuukaudessa ihmistä hyvin kuunteleva, rauhallinen ja luottavainen ratsunalku. Pohjatyöt tehtiin niin hyvin, että vaikka hevonen onkin aika reaktioherkkä, esim. selkäännousu onnistuu helposti ja rauhassa missä vain. Ratsastus oli selvästi hevoselle yhdistynyt rauhalliseen mielentilaan, mikä helpotti kovasti sen kanssa työskentelemistä jatkossa. Tallikaveri esimerkiksi ihasteli kerran, miten kentälle tullessa vähän liehuva hevonen juurtui paikoilleen ja rauhoittui heti, kun aloin valmistella selkäännousua ja kiristää satulavyötä! Useimmat hevoset kun tässä vaiheessa lähtevät liikkeelle ja hermostuvat.

Ensimmäisen kuukauden Mervi teki maastakäsin töitä hevosen kanssa, valmisteli sen huolella selkäännousua varten ja opetti ääniavut eri askellajeille. Pohjatyö kannatti, ratsutus eteni sen jälkeen jouhevasti ja jo kolmannella kerralla omistajakin pääsi hetkeksi selkään, ”kun tämä on niin laiska”. Tuollaista kommenttia en säpäkästä arabistani ollut ennen kuullutkaan! Kuukauden ratsastuksen jälkeen minulla oli hevonen, joka suhtautui ratsastukseen positiivisesti, meni kaikki askellajit, ohjautui ja vähän jo taipuikin. Lisäksi se toimi todella herkästi kevyitä apuja ja istuntaa kuunnellen. Samalla Mervi opasti myös minua siihen, miten hän käsittelee hevosia ja miten hän eri tilanteissa odottaa hevosen toimivan. Siitä oli tällaisen amatöörinkin helppo lähteä jatkamaan. Jos joskus vielä hankin varsan, Mervi on ihan ykkösvaihtoehto ratsuttamaan senkin!

-Milla”

Daisy Daisy

Sonja ja Musti

”Sain ensimmäisen hevoseni 2009 joulukuussa, SH-ruuna Mustan Ässä, Musti. Se oli mun unihevonen. Näin unta siitä ennen kuin se tuli minulle. Luulin, että se oli merkki siitä, että tiemme olisi helppo. Voin kuinka väärässä olinkaan. Musti oli ravihevonen. Tulossa minulle monté-hevoseksi. Entinen omistaja kertoi, että se pelkäsi autoja, mutta oli muuten kiltti käsitellä. No, uneni mukaan talutin mustan ruunani talliin ja siitä taival alkoi. Voi kuinka naivisti sitä aikuinen ihminen voi asioista ajatella.. Hyvällä tahdolla ja halulla sitä pärjää. Mustipa karisti villivarsamaiset kuvitelma tästä heppatytöstä hyvin pian. Ei siinä, olihan se kiltti hoitaa, kengittää, mutta ajaessa se oli täysi kahjo, ravihevonen. Ei jarruja, ei kääntyviä osia..

musti

Ennen koulutusta

Omikseen mentiin eteenpäin vuosi ilman suurempia haavereita. Sinnikkäästi ajoin ja opin kylän rekkojen ajoaikataulut. Käytiin me maasta käsin tutustumassa rekkoihin ja pikku hiljaa Musti niihin siedättyikin, mutta jarruja ei löytynyt. Yritin ratsastaakin. Selässä se piti, mutta vauhtia piisas. Olihan se ravihevonen! Eräänä iltana kuitenkin tuli sitten se odottamaton aura-auto ja sitten mentiin! Ojan kautta, minä aisojen välistä, hevonen kynnöspellolle ja ajatus, että nyt se oli se viimenen reissu. No, selvittiin ja aivoihin hiipi ajatus, että ehkäpä maailmasta loppuu ennen rauta ja muut apuvälineet kuin saisin hurjan Mustani niillä pysähtymään.

musti

Ensimmäiseltä koulutusreissulta

Talvi meni Mustin tarhaillessa ilman kenkiä. Olivathan ne jääneet kynnöspellolle. Minä mietin, kuinkas tässä nyt edetään.. Unihevosestani en luopuisi. Olinhan luvannut itselleni, että vaikkei siitä kilpahevosta tulisi, se saisi viettää elämänsä vaikka pihakoristeena luonani. Ystäväni sitten kesän korvalla 2011 vinkkasi, että Nivalassa olisi hevosenkouluttaja, että soita ja kysy Mustille sieltä paikkaa. Niin otin eräänä iltana puhelin käteen ja näppäilin Mervin numeron. Mielessäni ajattelin, ettei Musti sinne kuitenkaan sovi…

Puhelimeen vastasi reipas ja iloinen ääni, joka toivotti meidät heti tervetulleiksi. Mikä onni ja tuuri, ajattelin! Niimpä Musti matkasi Mervin luo. Siitä alkoi kummankin kasvu hieman erilaiseen hevosmaailmaan, kuin mihin olimme ravimaailmassa tottunut.. Pääsin Mervin opastuksella tutustumaan siihen hevosmiestaitoon, jonka tiesin olevan olemassa, mutta joka vaikutti niin maagiselta ja ”kyvyltä”, joka on tai ei ole, muttei sitä voisi opetella. Sinnikkäästi kuljin Mustin kanssa rinnakkain opettelemassa uuden elämämme yhteisiä aakkosia. Harmitti, kun hevonen meni kilometritolkulla minua edellä..ja menee edelleen. Pikku hiljaa kuitenki löytyivät jarrut, kääntyäviä ominaisuuksia ja muitakin askellajeja kuin kiitoravi..ja yhteinen polkumme nivoutuu tiukemmaksi päivä päivältä.

Musti oli ekana kesänä Mervin hoteissa reilun 3kk ja siitä lähtien joka kesä 1kk-2kk. Minulle itselleni on avautunut se hevosmaailma, jollaista olin jo tiennyt haluavani, mutten tiennyt miten sinne päästä. Väkivalta ja kovemmat välineet eivät ole ratkaisu ongelmiin siinä vaiheessa, kun yhteisymmärrys katkeaa. Matkaa on nyt tehty yhdessä Mervin ja monen muun ammattilaisen avustuksella tähän päivään. Tiedän, että Unihevosellani on ollu tarkoitus, miksi se tuli elämääni. Matka on opettanu paljon hevosista ja elämästä muutenkin. Edelleen nälkä kasvaa ja tieto lisää tuskaa.

musti_luottoratsu

Mustista on tullut luottoratsu

Silloin, kun Musti minulle tuli, sen selässä ei oltu käyty, sillä ei ollu jarruja ja laukka sai sen suunniltaan.. Nyt Musti 11v mm. pysähtyy äänellä, laukkaa rentona, seuraa minua irti ja noutaa pulloa. Kun saadaan ratsastaja samalle tasolle hevosen kanssa, niin lännenratsastuskisatkin odottavat! Toivottavasti meidän tarina kannustaa katsomaan hevostouhua hieman eri kantilta ja lisää tietoa siitä, että apua on tarjolla. Itse sain Mervistä myös kimmokkeen lähteä opiskelemaan eläintenkouluttamista, joten varoituksen sana.. Tälle tielle kun lähtee, ei paluuta ole. Mielessä on vielä ne häpeän tunteet, kun ajattelen taaksepäin, miten olen hevosia kohdellut, kun en muuta tapaa tiennyt.. Mutta nyt suunta on kohti parempaa yhteistyötä ja ymmärrystä ja parastahan hevosissa on juurikin se, ettei itse ole koskaan valmis tai kaiken oppinut.

”KIITOS Mervi, yhteistyö jatkuu! ”

-Sonja

musti_2014_valmis

Kesän 2014 koulutusreissulta. Musti laukkaa nykyään löysällä ohjalla rennosti ja rauuhallisesti.

Mirjami ja Helmi

”Helmi on viisivuotias islanninhevostamma, joka tuli minulle pari vuotta sitten, kouluttamattomana, suoraan kasvattajalta. Pikkuhiljaa aloimme opetella uusia juttuja, maastakäsin, liinassa, takaa-ajaen. Kiirettä ei pidetty ja tamman annettiin rauhassa kasvaa ja kehittyä. Aiempaa kokemusta nuoren hevosen koulutuksesta ratsuksi minulla ei ollut, mutta koska kaikki muut käsittelyt ja rutiinit oli niin helppoja Helmin kanssa, uskoin pystyväni myös ratsukoulutukseen.

Tämän kevään aikana kuitenkin törmäsin pieneen, mutta koulutusta hankaloittavaan ongelmaan: Helmi ei sietänytkään ilmatilassaan liikkuvia asioita. Omissa harjoituksissamme se oppi nopeasti väistämään tilanteesta pois ja itse koin jo turhautumista koko touhuun, kun mikään ei onnistunutkaan niin kuin olin salaa mielessäni ajatellut. Tein silloin päätöksen, että en tätä mainiota hevosta pilaa omalla osaamattomuudellani.

Mietin läpi vaihtoehdot eri koulutuspaikkojen suhteen ja päädyin ottamaan yhteyttä Merviin. Olisin toki voinut kuskata Helmin toiseen päähän suomea, jossa kaikki ”islanninhevosammattilaiset” ottavat hevosia koulutukseen, mutta halusin itsekin mahdollisuuksien mukaan osallistua koulutukseen niin paljon kuin voin..

Helmi matkusti Mervin luokse toukokuun lopulla. Suunniteltu neljän viikon jakso venyi lopulta kuuteen viikkoon, mutta se ehdottomasti kannatti. Ensimmäisen viikon Mervi työskenteli Helmin kanssa paljon maastakäsin. Helmi osoittautuit niin hyvässä kuin pahassakin äärettömän fiksuksi. Eli se oppi hyvin nopeasti uudet jutut, mutta samalla se oppii myös todella nopeasti ne ”ikävät tavat”. Ensimmäisen päivän aikana Helmi hyväksyi jo ilmatilassaan liikkuvat asiat, eli lopulta tämä ongelma oli ratkaistu hyvinkin nopeasti kun välineet ja tavat vain olivat oikeat. Sen jälkeen, Helmin matka ratsuksi on ollut yllättävän helppoa (ja mielenkiintoista)!

Ratsastuksen valmistelua

Ratsastuksen valmistelua

Ensimmäisiä ratsastuskertoja

Ensimmäisiä ratsastuskertoja

Ensimmäisiä laukkoja

Ensimmäisiä laukkoja

Ensimmäinen ratsastus kotona koulutuksen jälkeen

Ensimmäinen ratsastus kotona koulutuksen jälkeen

Viikko koulutusta takana ja Helmin selässä jo istuttiin, siitä olikin enää lyhyt matka itsenäiseen ratsastamiseen käynnissä ja ravissa. Edistymistä hidasti koulutuksen puolivälissä Helmin jännittyminen uusia asioita kohtaan, tämän takia edettiin hitaammin, hevosen tahtiin. Päivää ennen juhannusta Helmillä jo laukattiin, eli juuri kun neljä viikkoa koulutusta oli takana. Tuolloin päätettiin jatkaa koulutusta vielä jonkin aikaa, että saataisiin lisää rutiinia kaikkien askellajien ratsastamiseen. Mahtavin juttu on se, että koko koulutusjakson ajan olen voinut olla mukana seuraamassa ja myös itse osallistumassa hevoseni koulutukseen. En ole vain vienyt hevostani muualle ja hakenut valmiina takaisin, vaan olen samaan aikaan yhtälailla hevoseni kanssa ollut koulunpenkillä. Olen saanut arvokkaita neuvoja ja vinkkejä Helmin ratsastukseen ja muidenkin hevosten kanssa työskentelyyn. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle! Uskon myös, että mahdollisen seuraavan nuoren hevosen kanssa pääsen itsenäisesti jo paljon pidemmälle tämän minun ja Helmin matkan jälkeen.

Muutama päivä sitten Helmi palasi takaisin kotiin, 1,5kk koulutusjakson jälkeen. Nyt se on hyvä, ellei jopa täydellinen! Helmi toimii maastakäsin hienosti, kuuntelee ja keskittyy ihmiseen, ei turhiin ympäröiviin tapahtumiin. Selkäännousu on helppoa, tamma seisoo kuin tatti paikallaan. Liikkeelle lähdetään rauhallisesti pienin avuin. Jarrutkin toimivat kaikissa askellajeissa äärettömän herkästi. Niin ja viimeisenä koulutuspäivänä Mervi nosti Helmillä lähes täydelliset laukat käynnistä, eli ei ollenkaan hullumpi lopputulos kuudessa viikossa!

Nyt kotona jatkamme samojen asioiden parissa, haemme rutiinia ratsastukseen ja ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa käymme uudestaan Mervin luona hakemassa uutta oppia treeneihin Viimeinen koulutuspäivä oli mahtava ja samalla haikea. Olin niin tyytyväinen. Tippa silmäkulmassa katsoin kun Mervi ratsasti Helmin viimeisen kerran ja ne meni niin hienosti. En tiennyt kuinka olisin voinut kiittää riittävästi, kun tuntui ettei pelkkä Kiitos edes riitä. Tämän myötä, tahdon rohkaista kaikkia muitakin käyttämään apuna kokeneempaa ihmistä aina ennenkuin ongelma paisuu käsiin. Omaan kokemukseeni perustuen suosittelen ehdottomasti Merviä! Mikään ei ole niin hienoa kuin se, että hevonen toimii kuin ajatus ja itse tietää mitä tekee ja miten.

 

Kiitos!”

-Mirjami

Lastausongelmainen Dimmir

”9-vuotias islanninhevosruunani Dimmir oli aina ennen ollut helposti ja nopeasti lastattavissa. Järkytys olikin melkoinen, kun ongelmia ilmeni yllättäen puolisen vuotta sitten. Hevosen saaminen koppiin vei aina vain enemmän ja enemmän aikaa, mikä oli turhauttavaa sekä hevoselle että sitä lastanneille. Pahimmillaan lastaaminen vaati aikaa tunnin ja neljä ihmistä. En halunnut tällaisia epämukavia tilanteita enää lisää, joten päätin silloin, että apua on haettava ongelmiin, ennen kuin ne pahenevat entisestään.

Tuttuni suosittelemana otin Merviin yhteyttä ja hän tuli tallillemme kouluttamaan Dimmiriä. Vastoin odotuksiani Dimmir oppi Mervin avulla nopeasti uuden ja vaivattoman tavan lastata, ja meni tunnin kestäneen koulutuksen aikana yhteistyöhaluisena koppiin lähettämällä kerta toisensa jälkeen. Kun hevonen tuntui oppineen asian, neuvoi Mervi myös minua uuden lastaustavan käytössä ja sain vinkkejä mahdollisten ongelmatilanteiden varalle.

Tämän koulutuskerran jälkeen olen aina silloin tällöin harjoitellut lastaamista Dimmirin kanssa, jottei uusi oppi unohdu. Ongelmia ei enää ole ilmennyt, ja olen muutenkin opetellut lisää maastakäsittelyä yhteistyön parantamiseksi. Saamillamme opeilla opetimme itse toisenkin islanninhevosemme menemään lähettämällä koppiin. Voinkin lämpimästi suositella muita vastaavassa tilanteessa olevia hakemaan ongelmiinsa apua. Itse olin nimittäin jo henkisesti varautunut siihen, ettei Mervikään saisi Dimmiristä koulutettua enää moitteetonta lastattavaa, mutta onneksi huoleni osoittautuivat turhiksi!”

d1
d2

 

Maija ja Tuuli

Isännän innostuttua lännenratsastuksesta päätimme ostaa taloon toisen suomenhevosen jotta pääsemme yhdessä harrastamaan. Ravitaustaisena katselin myytävistä lähinnä lajinvaihtoa vailla olevia ravureita, ja joulukuussa löytyi sitten herkkä, nöyrä, mutta melko vauhdikas vasta 5-vuotias tamma, Tuuli, lähes suoraan raviradalta, jolla oli ratsastettu muutaman kerran.

 

Olin jutellut Mervin kanssa jo ennen hevosen hankkimista että tuon mielelläni sitten uuden hevosen hänelle ratsutukseen, kunhan vain löydämme sopivan aihion josta alkaa westernpainotteista monitoimihevosta rakentamaan. Ratsastelin tammalla itse ensimmäiset kymmenisen kertaa uudessa kodissa vähän rutiinia alle ja totesin noilla kerroilla, että siinä tosiaan on vähän turhan paljon tekemistä noin raakana minulle, koska se oli varsinkin yksin todella jännittynyt ja epävarma (sillä oli kasvattajallaan mm. pidetty aina liikutettaessa korvissa pumpuleita), joten päätimme viedä sen Mervin käsiin jo tammikuussa.

 

IMG_5790

Ravi oli vielä hyvin ravurimaista 3.1. pari päivää ennen Merville lähtöä…

 

Tuuli alkoi edistyä Mervin kanssa todella nopeasti, ja oppi äkkiä myötäämään. Sen tasapaino kehittyi myös kovasti eikä sen liikkuminen ratsastaja selässään enää näyttänyt siltä kuin sillä olisi ollut pari jalkaa liikaa 🙂 Erityisesti ravissa se liikkui todella kauniisti ja tahdikkaasti! Se oppi myös väistöjä, ja laukannostojakin harjoiteltiin jonkin verran. Kuukauden aikanahan ei silti vielä ehditä tehdä ihmeitä, joten laukkaamista se vielä jännitti kotiin palatessaan jonkin verran, mutta pääsimme jatkamaan laukan harjoittelua kotona rennoin mielin siten että nostot sujuvat maastossa todella kauniisti ilman laukkaa edeltävää kiitoravia. Tuuli oli myös meille muutettuaan jännittynyt ennen ratsastusta varusteita laitettaessa, eikä oikein antanut pitää turvan päältä kiinni suitsia pukiessa (tätä käytöstä ollut myyjän mukaan jo varsasta asti), minkä kanssa Mervi teki töitä koulutusjakson aikana, ja nykyään Tuuli antaa rennosti pukea suitset päähänsä ja on muutenkin rennompi varusteita laitettaessa.

 

tuuli310115_2

Tuuli näyttää mitä on oppinut 🙂

 

 

Tuuli sai siis Mervillä mukavasti rutiinia ja oppeja eteenpäin koulutuskuukauden aikana, ja sen jälkeen oli minulle helpompi jatkaa sen kanssa itsenäisesti lännenratsun uran opiskelua. Tuuli on edistynyt uudella urallaan paljon nopeammin kuin odotin, ja kesäksi meillä on jo monenlaisia suunnitelmia karjakurssista lähtien 🙂

 

Tämän enempiä runoilematta annan kuvien ja videon puhua puolestaan!

 

 

PERSONAL TRAINING ASIAKKAAT:

Johannan ravintovalmennus:

”Täällä eräs 36-vuotias nainen, jonka kilot lähtivät salakavalasti karkaamaan parin viime vuoden aikana, suurimpina syinä kauhea makeanhimo ja liika syöminen. Kun jatkuvasti enemmän kiristävät vaatteet, väsymys ja aivosumu alkoivat ahdistaa tarpeeksi, sain vihdoin otettua yhteyttä Merviin. Tietoahan maailmassa riittää, mutta tarvitsin jonkun, joka osasi jäsentää sen kaiken sopivan tiiviiseen ja selkeään muotoon. Mervin ohjeilla ja ruokavinkeillä oli helppo lähteä toteuttamaan nimenomaan niitä oleellisia asioita.

Neljässä viikossa paino putosi 2 kg, ja sama suunta jatkuu. Pieniä muutoksia tehden tämä ei ole missään vaiheessa tuntunut varsinaiselta laihdutuskuurilta, tai siltä, että pitäisi pakottaa itsensä johonkin. Olen mm. vähentänyt leivän syöntiä, jättänyt juuston leivän päältä lähes kokonaan pois, jättänyt työpaikkalounaan jälkiruuat syömättä, minimoinut vehnän ja sokerin sekä kiinnittänyt huomiota annoskokoihin. Tilalle olen lisännyt esim. siemeniä ja pähkinöitä, oliiviöljyä sisältävän oman levitteen, kasviksia ja proteiinia. Lisäksi otin käyttöön mm. laadukkaan omega-3-tuotteen.

Painon putoamisen lisäksi olo on parempi: ajatus on kirkkaampi, ruuan jälkeistä väsymystä ei tule, närästys on vähentynyt ja kamala makeanhimo on hävinnyt. Entiselle Fazerin Sinisen ja Kismetpallojen suurkuluttajalle riittää nyt keskimäärin palanen 70-80 prosenttista tummaa suklaata päivässä.

Itsekuria on toki vaadittu, koska varsinkin alussa vanhoihin tapoihin lipeäminen on niin kovin helppoa. Siksi varasin heti kontrollipuhelun neljän viikon päähän. Tieto sovitusta ”tilintekopäivästä” auttoi kummasti alkuun pääsemisessä! Ja nyt kun olen saanut hyvän alun, miksi enää palaisin vanhaan. ”

 

URHEILIJAN RUOKAVALIO (kesä 2016)

Alla erään urheilijan kertomus Horse&Power Trainingin ravintovalmennuksen antimista. 🙂

”Koutsi kerran tokaisi, että kannattaa miettiä, kuinka isoa kuormaa sillä maastopyörällä kannattaa kuljettaa. Kun varusteet oli jo kevennetty, oli kaiketi aika tuijottaa omaa napaa. Kun BMI on 23, ei ruokapäiväkirja voi olla kovin pahaa luettavaa, mutta siltikin asiasta kehkeytyi maratonpuhelu Mervin kanssa.

Yksi asia, jota en suostunut marjapirtelöön vaihtamaan, oli aamupuuro (jos tuotesijoittelu sallitaan, niin se on Fazerin sadonkorjuuta). Se pysyikin ohjelmassa, ehdolla, että se nautitaan marjojen tai marjakeiton JA raejuuston kanssa. Kaurapuuro ja raejuusto, yhdistelmä, jota tuntemistani ihmisistä tähän mennessä oli suostunut nauttimaan vain oma emäntä ja vävy (hänkin varmaan vain herrasmiehenä kehtaamatta kieltäytyä, kun anoppi tarjosi). Mutta äkkiäkös siihen tottui, kun otti asiakseen. Nyt pukkaa kriisiä, jos raikkari on loppu. Pakastimet alkavat olla marjoista vapaita vyöhykkeitä, kun niitä on illemmalla hurautettu blenderissä juomakuntoon. (Että jos tästä nyt huonoja puolia haluaa etsiä, niin varmaan on lähdettävä itsekin marjaan tulevana syksynä, ainakin marjapuskiin.)

Toinen oppi: on ”ruisleipää” ja ruisleipää. Supparilla on valita asti täykkäreitä ja pieni vehnälisä hyväksytään vain anopin leivässä, mutta se onkin harvinaisempaa herkkua. Vehnän lisäksi pannassa on myös lisätty sokeri, paitsi limukoissa, joista en aiokaan täysin luopua. Mieluummin lantraan maustetun jugurtin maustamattomalla, jonka osuus seoksessa on jo vallitseva.

Juomapuoli oli aiemmin omastakin mielestä huonolla hapella. Nyt aamu alkaa lasillisella vettä (voi olla vähän vajaakin, jos siitä on kissa latkinut, kun hapettuu yön yli). Ruokailun yhteydessä olen vähentänyt maidon juomista, mutta muuten päivän mittaan hörppäilen vettä ja saatanpa napostella pähkinöitä tai hedelmää.

Painonpudotus on ollut kahdessa kuukaudessa 4,5 kg (BMI 21,8), joten paino on alempi kuin aiempien kisakausien alussa, mutta kuitenkin jaksu riittää polkupyöräilyssä. Tokkopa näitä oppeja tarvitsee hylätä kisakauden jälkeenkään. Kestävyysurheilija kiittää ja kumartaa Merviä!”

Yhden ravintopuhelun neuvoilla aikaan saatu 4,5 kilon painonpudotus järkevästi tehden ja sopivasti soveltaen niin, että energiaa riittää hienosti urheiluun. 🙂 Ei huono!

Syksyllä 2016 tarina sai jatkoa Jukan voittaessa maastopyöräilyn SM kisat (M50).

Älyttömän suuret onnittelut Jukka Kivirinnalle SM voitosta!! 😊👍

Tässä vielä Jukan kommentit ruokavaliosta kilpailun jälkeen:

”Edellisinä vuosina kilpailukauden paino on ollut noin 75 kg. Mervien oppien johdosta nykyinen kilpailukauden paino on ollut 72 kg. Ero tuntuu äkkiseltään aika pieneltä, mutta kun lasketaan teho/paino suhdetta alkaa ero olla jo merkittävä. Ja kun kilpailu kestää yleensä yli 3 tuntia, niin jokaisen ylimääräisen kilon kuskaaminen mäkisessä maastossa maksaa sekuntteja, joskus minuuttejakin. Energiatasotkin ovat olleet paremmat ja palautumiset nopeampia. Mikäli harrastat tavoitteellista liikuntaa, niin huomioi ravintoasiat. Mervi osaa hommansa, suosittelen!”

Minnan laihdutusprojekti

Kesä 2013

Alla Mervin asiakkaan Minnan onnistumistarina tsempiksi muille laihduttajille! Minna oli aloittanut laihdutusprojektin hienosti omin päin ja tarvitsi Horse&Power Trainingin apua paikalleen jämähtäneen painon saamiseksi uudelleen putoamaan. Minna pudotti vajaassa vuodessa huikeat 22 kiloa! Lisäksi hänen lihaskuntonsa koheni huomattavasti, oikean juoksutekniikan ansiosta jalkojen kipeytyminen lenkeillä loppui sekä jaksaminen ja energisyys lisääntyivät. Alla kertomus Minnan omin sanoin.

”Oikeastaan koko aikuisikäni olen ollut ylipainoinen. Kilot kertyivät vuosien varrella pikku hiljaa ja huomaamatta. Aina itselleni selittelin olevani vain normaalisti isokokoinen ja normaali painon olevan turhan tiukka kriteeri. Itselläni tuohon maagiseen normaali painoon oli 15 ylimääräistä kiloa. Laihdutuskuurilla olin oikeastaan jatkuvasti, mutta paino ei vain tippunut. Liikuntaa en harrastanut juuri ollenkaan. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin ostamaan aina vain isompia vaatteita ja selittelemään itselleni että nykyvaatteet vain ovat niin pieniä. Uuden vuoden lupauksen tein vuoden 2013 vaihteessa. 15 kiloa ylimääräistä painoa saisi lähteä. Tällä kertaa olin päättänyt onnistua.

Aluksi jätin turhat herkut pois karkit, pikaruuan, leivokset jne. Liikuntaa en aloittanut. Paino alkoi tippua, mutta todella hitaasti. Olin kyllä ymmärtänyt jo että laihduttaminen vie aikaa, mutta kaipasin lisää ohjeita. Liityin nettivalmennukseen ja sieltä sain todella tiukan ruokavaloin ja liikuntaohjelma. Paino alkoi tippua hitaasti. Välillä turhauduin ja meinasin lopettaa koko homman kun välillä painon lasku pysähtyi. Liikunnan otin mukaan myöskin arkeeni . Tein kotona kahvakuulatreeniä, poljin kuntopyörää ja kävin kävelylenkillä. Aloitin myös potkunyrkkeilyn kaverin innostamana. Koskaan aikaisemmin en ollut kehdannut liittyä mihinkään seuraan. Liikuntakertoja viikolle kertyin 6-8. Välillä aamuin illoin. Lepopäiviä oli viikossa korkeintaan kaksi. Kävelylenkit vaihtuivat vähitellen juoksuun ja kunto parani selvästi. Sain näillä keinoilla pudotettua 8 kuukaudessa 15 kiloa.

Olo oli mahtava, mutta vielä en tuntenut olevani tavoitteessa. Loppukiriin päätin ottaa avuksi Mervin tarjoaman personal trainer palvelun. Merviltä sain vinkkejä ja neuvoja siihen millaiseksi ruokavalio kannattaa muokata, että sitä jaksaa noudattaa pitemmän aikaa. Esim. rasvojen määrää vähennettiin, kasvisten, marjojen ja täysjyvätuotteiden määrää lisättiin. Mervi teki tarkan liikuntasuunnitelman toiveideni mukaan. Ohjelma sisälsi kuntosaliharjoittelua, juoksulenkkejä ja potkunyrkkeilyä. Kuntosalilla en oikein koskaan ollut oppinut tekemään liikkeitä oikein. Myös oikeiden painojen valinta oli mysteeri. Mervi kanssa käytiin läpi ohjelma perusteellisesti laite kerrallaan. Painojen määrää lisättiin lihaskunnon kasvaessa. Juoksulenkkejä ja juoksutekniikkaa hiottiin yhteisillä lenkeillä. Jalkojen kipeytyminen lenkkien jälkeen loppui ja juoksu muuttui kevyemmäksi oikean tekniikan ansiosta. Harjoittelun määrää itse asiassa vähennettiin ja lepopäiviä lisättiin aikaisempaan nähden. Aluksi olin hyvinkin epäileväinen suunnitelman tehoon. Itse en olisi muutoksia osannut arkeeni tehdä. Liikunnan, ruokavalion ja levon ollessa tasapainossa tuloksia kuitenkin saavutettiin. Mervi apunani pudotin painostani vielä 7 kiloa.

Yhteensä painoni oli tippunut 22kg vajaassa vuodessa. Lihaskuntoni kasvoi huomattavasti. Kolmen kuukauden yhteisharjoittelun jälkeen osasin jatkaa omin päin liikkumista ja terveellistä ruokavalioa, joiden avulla saavutettu painoni ja energisyyteni säilyvät.

Minna ja vuosi sitten käytössä olleet housut.

Minna ja vuosi sitten käytössä olleet housut.

Nykyään painoni on pysynyt suurin piirtein samana. Uuteen ulkomuotoon totuttelu on vienyt aikaa. Vaatteet löytyvät nykyään helposti normaalistakin kaupasta. Ruokavalion runko säilynyt samana. Liikunnasta on tullut tärkeä osa arkeani. Saan siitä paljon energiaa normaaliin jaksamiseen. Olen myös käsittänyt, että laihdutuskuurilla olo ei ole ratkaisu ylipainoon. Kuurin jälkeen on helppo palata entiseen. Elämän tapojen on muututtava pysyvästi. Oikea ruokavalio ja liikunnan tasapaino sallivat myös herkuttelun silloin tällöin. Elämäntapojen muutos on suuri askel eikä siihen monellakaan ole tarpeeksi tietoa tai voimia tehdä sitä yksin. Merviltä sain tähän muutokseen paljon vinkkejä ja neuvoja. Sellaisia, joita pystyy ja jaksaa noudattaa pitempäänkin. Panostaminen omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin kannatti ja maksoi kyllä itsensä takaisin monin verroin.”

Loistavaa työtä Minna!

 

Riinan tarina

Talvi 2013-2014

Alla Riinan itse kertomana tarina hänen hyvinvointinsa etsinnästä Mervin avustuksella. Upea muutos Riina! 🙂

”Aloitin Mervin valmennuksessa Lokakuussa 2013. Ruokatottumukseni ja aikalailla koko elämäntapani olivat ihan sekaisin! En liikkunut juuri ollenkaan, jos ei jääkaapille ja postilaatikolle menoa lasketa.  😀 Nyt jälkeenpäin se naurattaa, mutta silloin tuntui, että voisi märyn välillä päästää. Söin reilusti yli sen, mitä kulutin ja plussana se, että en liikkunut yhtään.

 

Huomasin Mervin Personal Trainer mainoksen lehdessä. Päätin ottaa häneen yhteyttä ja pistää elämäni järjestykseen. Alussa minun piti pitää ruokapäiväkirjaa ja pistää ylös kaikki, mitä suuhuni pistän, ja niinhän minä tein. Sitten kauhisteltiin niitä lukuja ja kalorimääriä yhdessä. En itsekkään ollut tajunnut, miten väärin ja miten paljon liikaa sitä tulee syötyä. Jos olisin jatkanut samanlaista syömistä, olisin lihonut kilon per viikko!! Ja se veden juonti… siitäkin voi sanoa, että en juonut sitä juuri ollenkaan. Join vain muutaman desin päivässä. Sen oli myös muututtava. Päätettiin keskittyä aluksi ihan vain saamaan minulle ravinteikasta ja terveellistä ruokaa, jotta voisin hyvin. Sain todella hyvät neuvot, mitä kannattaa syödä, miten paljon ja montako kertaa päivässä. Ihan järkevillä ja välillä aika pienilläkin muutoksilla ruokailustani saatiin terveellisempi. Ajattelin aina, että terveellinen on pahaa (ihan niin kuin ruokaa ei saisi maustaa niin kuin ennen), on kauhean vaikeaa valmistaa niitä ruokia ja siinä menee kauheasti aikaa. Aluksi se vaati totuttelemista, kun ei saanut pistää niitä ristikkopottuja uuniin ja odottaa valmista!

 

Samalla, kun totuttelin uuteen ruokavaliooni, sain ohjeet oikeanlaiseen liikkumiseen. Sain mm. saliohjelman, lenkkeilyohjeet ja kotitreeniohjelman. En tietenkään lähtenyt tekemään ensimmäisenä maratonia, kun aikaisemmin en ollut liikkunut ollenkaan, vaan liikuntaa lisättiin pikkuhiljaa. Tein ensin puoli tuntia lenkkeilyä ja aivan rauhalliseen kävelytahtiin. Mervi näytti miten asiat tehdään oikealla tavalla niin salilla kuin lenkkeillessäkin. Noin kerran viikossa oli yhteinen liikuntahetki Mervin kanssa, missä myös puhuttiin, miten se omatoiminen liikkuminen ja syöminen olivat menneet. Olihan siellä välillä niitä repsahduksia ja siitä ihan järjetön morkkis. Ihan hävetti tunnustaa, miten aikuisella naisella ei ole itsekuria sen vertaa! Mutta Mervi sai aina nostettua sen hyvän fiiliksen takaisin ja jaksoi tsempata J

 

Niin siinä meni se kolme kuukautta! Alku oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä tuntui todella vaikealta tottua uuteen ruokailuun ja liikkumiseen. Sekä siihen veden juontiin, mikä oli aivan järjettömän vaikeaa. Lopussa sekin oli muotoutunut tavaksi. Ikinä en ole ollut missään mallin mitoissa. Enkä haluakaan olla! Halusin itselleni terveet elämäntavat, hyvän, terveen ja toimivan elimistön sekä itseäni miellyttävän kropan J

 

Tässä vielä kuntotestissä saamiani tuloksia alku- ja loppuvaiheessa:

 

17.10.                                             23.1.

Kyykky ( 30s)                                                             13kpl                                              25 kpl

Vatsalihakset  (30s)                                                15kpl                                              23 kpl

Yläraajat (30s)                                                           17 kpl                                             18 kpl

Paino                                                                             77 kg                                               74kg

Painoindeksi                                                             26,6                                                 25,6

Vyötärön ympärys                                                  96 cm                                             86 cm

Nämä tulokset saivat minut ylpeäksi itsestäni! Olin niin iloinen! Ei sitä itse edes huomannut, miten paljon sitä muuttui. Tottakai olin paljon energisempi ja onnellisempi, mutta näitä lukuja ei edes tajunnut. Ne olivat positiivinen lisä kaiken muun saavutetun ohessa!”

 

Marin tarina

Kevättalvi 2015

Mari teki ihan mahtavaa työtä. Jo ensimmäisen kahden viikon aikana vyötäröltä hupeni yli kymmenen senttiä! Pelkästään ruokavalion muutoksilla saatiin elimistö toimimaan niin paljon paremmin, että vyötärön kapenemisen lisäksi uni alkoi maistua paremmin ja stressin määrä väheni. Kokonaisuudessaan vyötäröltä lähti huimat 17 cm 3 kuukauden aikana. Puhumattakaan kaikista muista muutoksista, joita Mari sai aikaan. 🙂 Tyytyväisyys itseen, stressin väheneminen, unen laadun paraneminen, jaksaminen, lihaskunnon paraneminen jne.

Alla Marin tarina omin sanoin.

 

”Olen koko ikäni ollut pieni,pyöreä ja tyytymätön itseeni. Olen yrittänyt laihduttaa monia kertoja, mutta aina lopulta homma on tyssännyt. Vuoden vaihduttua(2015) päätin tehdä lupaukseni. Ensi vuonna peilistä ei katso tuo ällöttävä ja pyöreä nainen. Vaan aivan joku muu. 🙂

Aloitin jo hiukan yksin petraamaan. Olen koko ikäni jonkun verran aina liikkunut, mutta nyt tarvittiin vielä jotain muuta. Tammikuun taistelin itseni kanssa ja mietin, jos hakisin ammattiapua. Mutta mistä löytyisi sopiva pt minulle? 🙂

Mietin vaihtoehtoja pitkään, kunnes otin härkää sarvista. Helmikuussa löysin Mervin tiedot netistä ja päätin, että tämä on se ihminen, joka minut voi ”pelastaa”. 🙂

Mervin kanssa yhteistyö alkoi hyvin ja elämä muuttui kahdessa viikossa jo huomattavasti. Rupesin syömään terveellisesti ja jo ruokavaliolla sai hyviä tuloksia aikaan. Stressin määrä väheni ja unenlaatu parani kummasta.

Ruokavalion lisäksi sain hyviä neuvoja salille, lenkkeilyyn ja kotona treenaamiseen. Salilla käyminenkin on nykyään hauskaa ja osaan ottaa siitä ilon irti.:) Nykyään liikkuminen ja terveellinen ruokavalio ovat itsestäänselvyys, vaikkakin välillä tulee repsahduksia. Olen todella onnellinen siitä, että silloin helmikuussa otin härkää sarvista ja päätin muuttaa elämäni ja sain tehdä sen parhaan personal trainerin kanssa. 🙂 Tässä kolmessa kuukaudessa olen oppinut pitämään itsestäni eri tavalla. Enää en häpeä itseäni, vaan nautin elämästä. Tämä Mervin antama opastus uuteen elämään oli paikallaan ja tästä on hyvä jatkaa! :)”

 

Kuntotestit ja mittaukset

26.2.2015 72,5 kg

10.6. 69,7 kg

 

26.2. vyötärö 98 cm lantio 107 cm

10.6. vyötärö 81 cm lantio 103 cm

 

26.2. vatsalihakset 17 kpl punnerrukset 20 kpl kyykyt 23 kpl

10.6. vatsalihakset 24 kpl punnerrukset 22 kpl kyykyt 27 kpl